Näinä päivinä meno onkin ollut kuin villissä lännessä. Olemme saaneet vihdoista viimein sänkkärit käyttöön ja olemmekin rallittaneet koko kesän edestä! Hevonen tuntui haastavalta ratsastaa "kesä mimmeilyn" jälkeen, mutta oli ratsastajakin ruosteessa. Jopa niin ruosteessa, että tipuin Mimmin pukkikohtauksessa. Ensimmäinen kerta, jolloin minua oikeasti sattui. Sattui melkein niin paljon, etten tuntenut enää mitään. Päättäväisenä ja vihoissani hyppäsin takaisin satulaan, mutta olin melkein heti alhaalla jälleen, kun vähän pyörrytti.
Otin hetken rauhassa, ja kun olin palautunut järkiini, niin jatkoin ratsastamista, ja sainkin Mimmin vähän rentoutumaan.
Yhtenä päivänä ystäväni toi pari kanisteria pellolle ja ylitimmekin ne aika näyttävällä tekniikalla. Mimmi reppana ei ollut tottunut tuommoisiin esteisiin. Nyt parina päivänä Mimmiä hoitanut tyttö ratsastaa, ja itse käyn vähän käppäilemässä ja ohjeistamassa.
Nyt uskallan jo paljastaa, että blogissa tulossa uskomaton käänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti