Meno on lähtenyt mukavasti menemään, mutta kauheasti on vielä tottumista muutoksiin. Kiirettä pitää ja hommia riittää. Mutta mikä onkaan ihanampaa, kuin ennen koulua kuulla Mimmin ihana hirnahdus ja nähdä, kuinka tyytyväisenä se aamuruokiaan alkaa popsimaan. Pian, kun kaikki muuttuu taaas rutiineiksi, niin helpompaa tulee olemaan niin minulla, kuin Mimmilläkin. Nyt on itselläkin toinen liikutettava Mimmin ohella, niin eroaa vähän entisestä "talleilusta".
Olen ottanut vähän kevyemmin ja tänään vedinkin kunnon treenin pitkästä aikaa. Menin sänkkärillä, kun edellispäivänä olin kentällä vähän taivuttelemassa. Mimmi oli hieman tahmea, ja oli jo alun jälkeen väsynyt. Mimmin kunto on huonontunut kesän aikana aivan älyttömästi. Menin gramaaneilla, kun mimmi muutenkin yritti vängätä kokoajan. Sain sen ajoittain menemään ihan nätisti. Ensimmäiset laukat nousi nätisti, mutta hetken päästä sitä laukkaa ei meinanutkaan löytyä. Mimmi tarjosi vähän väliä sitä ravurin ravia ja meinasi mennä jo hermot. Lopussa menimmekin pienelle tutkimusmatkalle lähiympäristöön. Sitten olikin jo toisen liikutettavan vuoro ja iltahommat!
