9&10 luukku

Hieman jäljessä tätäkin kirjoittelen, mutta koulu kiireiltäni en ole ehtinyt kirjoittaa. Tässä postauksessa kerron: Mitkä ovat Mimmin hyvät ja huonot puolet.
 En viitsinyt kummastakin omaa luukkua tehdä,joten samassa postauksesa!
 Kummasta sitä aloittaisi. No huonot ensin, niin voipi keskittyä hyviin paremmin.

Mimmi on välillä tosi ilkeä ja tekeekin kaiken saadakseen minut alas selästä. Tästä ei voi pelkästään syyttää Mimmiä, koska tekee sen vain liikaenegiasta. Kesällä ja varsinkin syksyllä pääsee liikkumaan kunnolla, eikä höyryjä pääse kertymään. Välillä oikeastaan vain naurattaa, kun Mimmi hehkuu virtaa ja mennään lujaa. Joskus taas hammasta purren siellä keikutaan.

Mimmi suuttuu tosi helposti, eikä ns. kestä komentamista. Jos mennään kentällä jotakin, mitä se ei osaa,alkaa kiukuttelu. Mimmi on tavallisesti rauhallinen, melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin taas Mimmi voi stressata turhistakin aioista, ja kun Mimmi ottaa sen vaiheen päälle niin yhteistyö ei ole helppoa. Lastauksessa Mimmi välillä hyppii pystyyn. Nykyään menee paremmin!

No nyt kun huonoja puolija miettii, niin ei niitä edes keksi.
 No sitten hyviin puoliin! Niitähän on niin paljon, mutta yritän listata osan!
Mimmi on hoitaessa tosi kiltti ja suloinen. Tarhassa tulee luokse ja Mimmin höristelystä ei voi tulla mitään muuta, kuin iloiseksi. Mimmi on myös tosi kova juttelemaan ja vstaakin aina pörisemällä.

Mimmi on lisäksi vielä tosi kaunis, mikä onkin vain plussa, mutta kuitenkin. Sirommasta ja nätimmästä tammasta en voisi haaveillakaan! Se on minulle juuri sopivan kokoinenkin.
Mimmi on tosi maastovarma ja voi huoletta lähteä kärryttelemään tai ratsstamaan ihan minne vaan. Tykkään itse paljon myös ajaa ja Mimmi toimii käryjen edessä upeati. Siitä näkee, että se nauttii.

Minulla on sellainen kipinä, että Mimmistä tulee vielä paras. Vaikka tämä kipinä hiipuu välillä, mutta syttyy se aina uudelleen!!